Eilen meillä oli muuttotarkastus. Läsnä olivat lisäksemme sovitusti vastaava työnjohtajamme, rakennustarkastaja ja palotarkastaja. Kaikki sähkö-, vesi- ja viemäri- sekä ilmaistointiasennukset käytiin läpi ja todettiin oikein tehdyiksi. Palotarkastaja tarkasti mm. takan ja hormin turvallisuuden. Takan edessä oli oltava kipinäsuoja lattiaan kiinnitettynä. Lisäksi tarkastettiin mm. kattoturvatuotteiden ja lumiesteiden kiinnitys sekä palohälytinten toimivuus. Kodistamme ei löytynyt mitään turvallisuutta haittaavia tekijöitä, joten muuttolupa irtosi aika helposti.
Vielä kodistamme uupuvat listat, joiden laittamisessa olemme päässeet hyvään alkuun, sekä saunan lauteet. Ja itse asiassa ylälaudekin on jo kiinnitystä vaille valmis. Kohta päästään ottamaan ekat löylyt omassa saunassa!
Muutamia eilen meille toimitettuja huonekaluja aloimme muuttoluvasta innostuneena saman tien vähän kasailemaan. Koti alkaa muutenkin tuntua yhä enemmän kodilta nyt, kun kaikki kiintokalusteet keittötä myöden ovat paikoillaan, ja hanasta tulee lämmintä vettä ja pistorasioista sähköä. Miten näin yksinkertaiset asiat voivatkin tuntua niin ihmeellisiltä! Helpottaa elämää huomattavasti, kun ei tarvitse enää lotrata jääkylmää vettä teknisen tilan hanasta tai selvitellä kymmenen jatkojohdon kilometrivyyhtiä ympäri taloa... Plus että nyt tulee valo katosta ihan oikeista valaisimista (nm. työmaavalaisimista ei ole kans mitään hyötyä)!
Ja sitten ne ikävät uutiset... Meillä kävi murtovarkaita. Muuttotarkastuksen jälkeen huomasimme takaulko-ovessa murron jäljet. Ovi oli raollaan ja saman tien huomasimme, että se oli selvästi väännetty voimakeinoin ulkopuolelta auki. Lukko oli hajalla, eikä ovea saatu enää edes menemään kiinni. Teimme samantien rikosilmoituksen ja sillä puhelinsoitolla selvisi myös, että lähinaapuritaloon oli myös murtauduttu. Onneksi meillä oli vakuutukset voimassa. Tarkastimme koko talon, mutta näytti siltä, ettei mihinkään oltu koskettu eikä mitään oltu viety. Jopa sirkkelit olivat tallella.
Ilmoitimme myös naapureille epäillessämme, että useammassa rakenteilla olevassa talossa olisi luultavasti käyty. Ja näinhän se oli. Parista talosta oli viety enemmän ja vähemmän tavaraa. Vahingosta viisastuneina olemme nyt varautuneet paremmin murtovarkauksien varalta.
Tätä riskiä olemme miettineeet koko rakentamisen ajan. Talomme on päättyvän tien päässä ja lukemattomia kertoja rakentamisen aikana tuntemattomia ihmisiä on ajellut uteliaina edes takaisin talojen kohdalla hidastaen. Osa varmasti pelkästä uteliaisuudesta, osa ehkä joillain tarkoitusperin...
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saamme nyt viimein muuttaa ihanaan kotiimme asumaan! Loppurutistus oli koko projektin raskain osuus, mutta samalla ihanin. Mitä lähemmäs valmistumista talo tuli, sitä enemmän omalta se alkoi tuntumaan ja näyttämään siltä kuin olimme suunnitelleetkin. Suuremmilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Ne pienet haasteet, mitä matkalla tuli vastaan, saimme omalla sinnikkyydellämme ratkaistuksi onnistunein lopputuloksin. Kyllä oman kodin rakentaminen kannatti!
Voimia kaikille blogiamme lukeneille rakentajille ja jaksamista aherruksen parissa!